Elokuu on melko outo kuukausi Pariisissa. Kaupunki on tyhjillään. Rauhallinen. Kaikki liikkeet ovat suljettuina ja ihmiset keskustelevat lomista ja tulevista keleistä.
”Les Parisiens”, pariisilaiset, pakenevat kaupungista ja jäljelle jäävät ainoastaan harhailevat turistit. Metrossa kuulee puhuttavan italiaa, espanjaa, englantia ja aika ajoin myös suomea ja ruotsia. Melko usein kansallisuuden pystyy jopa arvaamaan pelkän ulkonäön perusteella.
Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin tapaukset, joissa ei heti pysty arvaamaan mistä kukin henkilö on kotoisin. Turistit, joilla ei ole kiireen häivää haahuilevat metron käytävillä koko niiden leveydeltä, tukkivat liukuportaat ja jäävät seisoskelemaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Kaikkein viihdyttävintä on kun turistit matkustavat automatisoiduilla metrolinjoilla ja päästävät irti kädensijoista sukkuloidakseen eteenpäin vaunussa.
Turistit harvemmin ajattelevat sitä, että juna saattaa yhtäkkiä jarruttaa voimakkaasti, ja he sinkoilevat lähes silmittömästi ympäri vaunua samalla kun naureskelevat kovaäänisesti. He osittelevat ja yrittävät ääntää asemien nimiä ranskaksi. Tämä saa yleensä kaupunkiin jääneet pariisilaiset huokailemaan, pyörittämään silmiään tai hihittelemään salassa.
Joskus aikoinaan minäkin olin turisti, mutta nykyään kuljen pariisilaisten jalanjäljissä. Pariisilaiseen tapaan täällä on tapana muuttaa usein, mitä erinäisimmistä syistä. Muutimme itsekin äskettäin homeisesta pienestä studiokämpästä hieman isompaan asuntoon.
Homeinen asunto alkoi jo vaikuttamaan terveyteemme. Uusi asunto ei ole kovinkaan paljoa isompi, mutta sisustus on huomattavasti järkevämpi. Itse asiassa sisustus saattaisi hyvinkin olla suomalaisen käsialaa, sillä tästä asunnosta löytyy niin paljon kaappi- ja muuta säilytystilaa.
Sänky on ranskaksi mallia ”lit escamotable”, eli kaappisänky. Ruokapöytä on kokoontaitettavaa mallia, jossa on laatikot sivulla. Asunnossa on myös ihan oikea keittiö (mikä on Pariisissa melko harvinaista), jossa neljä hellalevyä ja kaksi tiskiallasta.
Yllättäen sitä alkaa arvostaa järjestystä ja sitä, ettei joudu kaivelemaan jokaisesta laatikosta ja kaapista tarpeita voidakseen laittaa ruokaa. Valkoiset, puhtaat seinät ja raikas tuoksu tuntuvat ihanalta. Oikea sänky, jossa kunnon patja joka takaa yöunet. Emme ole enää zombieita!
Asunnossa on useampia ovia, joten se tuntuu isommalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kuinka moni pariisilainen voi sanoa että heillä on eteinen, keittiö, olohuone, makuuhuone, suihkutila ja wc erillisinä? Asumme kuitenkin 22 neliön asunnossa, mutta se tuntuu linnalta!
Keskeisen sijainnin ansiosta liikun yleensä jalan. Kuljeskelen mielelläni turistialueilla. Vaikka melkein uskaltaisin kutsua itseäni pariisilaiseksi, tuntuu hyvältä katsoa kaupunkia myös turistin silmin – ihailla arkkitehtuuria, pieniä yksityiskohtia ja kulttuurillisia eroja.
Toisaalta minussa asuu myös aimo annos paraislaisuutta! Mikään ei vedä vartojaan suomalaiselle kesälle: lämpimät rantakalliot, meren pauhu, kylmä vesi, veneretket, pitkälle kesäyöhön venyvät rupattelutuokiot, kynttilävalon lämpö, tähtitaivas, heinäsirkat, kävelyt iltahämärässä, kesäkukat, hyttysenpuremat, odottamattomat mutta tervetulleet yllätysvieraat, grilliruoka, tuoreet sämpylät, kakut – ja tietenkin jäätelöä!
Turisti vai “Parisienne”? Siinäpä vasta kysymys.
Sandra Wallin/Sandy Bee
Vapaan taiteen uranuurtaja, tatuoija, Pariisi-Parainen
Käännös: Mikael Heinrichs
Kommentoi