Täytin parikymmentä noin kuukausi sitten, astun uuteen aikakauteen, jossa on paljon mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Tunnen pelkoa ja olen eksyksissä. Saan möykyn rintaani, kun ajattelen mitä tuleman pitää. Mitä on edessä, ja mitä siitä tulee? Tulevaisuus tuntuu epätietoisuuden valtakunnalta. Minulla on unelmia, tavoitteita ja asioita, joihin pyrin, mutta silti on mahdotonta tietää.
Opiskelen tällä hetkellä yliopistotasolla ja yritän parhaani mukaan elää hetkessä. En silti vieläkään voi kohdata ajatuksia, etten tiedä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. En tiedä minkä parissa haluan tehdä työtä, en tätä kirjoittaessa hetkellä edes tiedä, opiskelenko sitä, mitä todella haluan. Joinakin päivinä tuntuu itsestään selvältä, että tämä suuntaus on tehty minua varten ja toisina päivinä tuntuu merkityksettömältä. Voinko todella hyötyä tästä tulevaisuudessa? Vaikka minun ei odoteta tietävän, mitä teen kymmenen vuoden kuluttua, ajattelen sitä hyvin usein.
Tulevaisuuden pelko ei liity pelkästään uravalintoihin ja taloudelliseen vakauteen. Se sisältää myös tuntemattoman, kun on kyse ihmissuhteista. Tuntuu pelottavalta joutua tutkimaan omaa ääntään ja identiteettiään yrittäessään ymmärtää paikkaansa yhteiskunnassa.
Kyse on myös globaalista todellisuudesta, joka on täynnä monimutkaisia ongelmia, kaikkea poliittisista jännitteistä ilmastonmuutokseen. Tämän päivän uutiset ovat täynnä päätöksiä, jotka monessa tapauksessa näyttävät vetävän yhteiskuntaa taaksepäin, mikä saa ainakin toisinaan minut tuntemaan toivottomuutta tulevaisuuden suhteen. Samalla nuorten ääntä pidetään tärkeänä, mutta silti usein kohtaa epäilystä ja epäluuloa. Loppujen lopuksi olen silti toiveikas, että sukupolvemme ei tyydy nykyiseen tilanteeseen ”noin vain”. Monet ovat aktiivisesti mukana luomassa valoisampaa tulevaisuutta meille kaikille.
Nuorena oleminen nyky-yhteiskunnassa tuntuu tasapainoilulta mahdollisuuksien ja haasteiden välisellä kapealla viivalla. Ymmärrän, että tässä iässä on luonnollista tuntea, että on ylikuormittunut ja eksyksissä. Tulevaisuuden pelko on edelleen läsnä, mutta ehkä kaikki järjestyy ajan kanssa?
Caroline Voutilainen
Opiskelija
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi