Jokainen meistä lienee harrastanut jotakin. Tai ehkä harrastaa yhä. Kenties harrastus on alkanut lapsuudessa kokeiluna, ollut välillä tauolla, mutta ryhtynyt varttuneemmalla iällä houkuttelemaan uudelleen.
Itse olen saanut mahdollisuuden kokeilla alakouluiässä monipuolisesti eri lajeja musiikista liikuntaan ja yksilölajeista ryhmätoimintaan asti.
Kävin pienenä satubaletissa ja jumpassa, kokeilin pianonsoittoa, pelasin sulkapalloa ja uin, ratsastin sekä kävin partiossa – Paraisilla oli tarjota monia mahdollisuuksia. Asuimme kaukana keskustasta, mutta vanhemmat kuljettivat sisarussarjaa tasapuolisesti ja uupumatta kuin taksikuskit ympäri pitäjää.
Vapaa-ajalla tykkäsin myös lukea ja vietin paljon aikaa kirjastossa sekä rakensin majoja ja puuhailin metsissä.
Harrastuksista vain kaksi on jatkunut näihin päiviin asti. Ratsastus on viikoittainen äidin oma hetki, sillä 600-kiloisen pakoeläimen selässä on oltava läsnä joka askeleella – tehokas keino irrottaa ajatukset esimerkiksi työkiireistä. Partio puolestaan tarjoaa mukavaa vastapainoa sisällä vietetyille työpäiville: metsäretkiä, elämyksiä ja itsensä ylittämistä.
Perheemme lapset ovat saaneet itse valita mielenkiinnonkohteensa ja harrastuksensa, mutta lopulta partiosta on tullut koko perheen yhteinen juttu.
Olemme viettäneet lukuisia telttaöitä, käyneet leireillä ja tapahtumissa, nikkaroineet, istuneet iltanuotiolla paistamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä kokeneet paljon muita huikeita elämyksiä yhdessä. Partio on monipuolista yhteistä tekemistä kaikenikäisille vauvasta vaariin.
En ole uskaltanut tai halunnut laskea paljonko olen vuosien varrella käyttänyt aikaa suunnitellen ja mahdollistaen lapsille ja nuorille retkiä, viikkotoimintaa sekä erilaisia tapahtumia. Yli kolmenkymmenen vuoden partiotaipaleen aikana harrastuksen parissa vietettyjä tunteja on taatusti tuhansia.
Käytetty aika ei ole kuitenkaan pääasia, vaan tärkeämpää on se mitä olen saanut – johtamiskokemusta, kasvamisen vastuuseen, mahdollisuuden kokea yhdessä tekemisen ilon, kiitosta ja hymyjä lapsilta. Aikuisena olen saanut tarjota lapsille jotakin aineetonta eli aikaani ja ryhmässä toimimisen riemun sekä monipuolista toimintaa.
Muistan ikuisesti kuinka vaikkapa muutama vuosi sitten johdin uuden partioystäväni kanssa vapaaehtoistyönä 2 300 hengen leirin maksaen vieläpä itsekin saman osallistumismaksun kuten kaikki leirille tulleet lapset.
Seurasimme huikeita esityksiä amfiteatterilla, maskotti kiersi ilahduttamassa lapsia ohjelmapisteillä ja ruoka valmistettiin suuressa kenttäkeittiössä puiden siimeksessä. Kaikki palkatta ja yhdessä tehden. Tätä on ollut monen partiota harrastamattoman vaikea ymmärtää.
Jos kaipaat vapaa-aikaasi uutta tekemistä tai sinulla olisi mahdollista antaa aikaasi, älä epäröi tulla mukaan. Paraisten keskustan alueella toimii kolme paikallisyhdistystä eli lippukuntaa.
Me Paraisten Merikotkissa olemme onnistuneet saamaan jäsenistöömme useita uusia aikuisia: lasten vanhempia, aiemmin lapsena harrastusta kokeilleita, luonnosta kiinnostuneita tai paikkakunnalle uutena muuttaneita. Kaikki ovat tervetulleita ja jokaiselle löytyy jotakin! Voit hyödyntää vahvuuksiasi tai oppia uutta.
Heidi Luoto
Paraisten Merikotkat ry:n viestintävastaava ja pestijohtaja sekä Lounais-Suomen Partiopiirin aikuis- ja luottisryhmän puheenjohtaja
Kommentoi