Ihana kamala syksy

Nyt on eletty syksyä jo aika pitkälle. Puiden lehdet ovat vaihtaneet väriä kauniin punaisen ja keltaisen sävyihin. Paitsi meidän pihalla, täällä ne muuttuvat vain ruskeaksi eivätkä meinaa edes tippua vaan sinnittelevät oksissa kiinni. Kastanjapuut, ai miten kauniit ne ovat keväällä ja kesällä ja ne varjostavat juuri sopivasti paria ikkunaa. Syksyn tullen ne tiputtavat ikäviä piikkipalloja pihan täyteen, niitä ei voi edes laittaa kompostiin koska eivät maadu ikinä.
Tein yhtenä syksynä diilin naapuruston poikien kanssa kun he halusivat kerätä kastanjoita. Saivat tulla ihan pihan puolelle ja kerätä niin paljon kun jaksaisivat sillä ehdolla että heittävät nuo ikävät kuoret kottikärryihin. Se oli win-win tilanne.
Kasvihuonekin on yrittänyt koko kesän tuottaa jotain mutta harmikseni tomaatit ovat antaneet parhaan sadon vasta lokakuun alussa ja vieläkin olisi raakileita mutta nyt taisi tulla liian kylmää jotta ne kypsyisivät. Onneksi olen saanut osan kypsymään huoneenlämmössä.

Ehkä pitäisi vielä opetella seuraamaan malleja, minulla kun on tapana säveltää itse.

Illat ovat jo pimeitä ja olenkin alkanut sytyttämään kynttilöitä ympäri asuntoa, niistä tulee mukava tunnelma. Suunnittelen valosarjoja pihalle ja vien lyhtyjä kuistille. Siitä minä pidän. Villasukatkin olen ottanut kesän jälkeen taas käyttöön, tai täytyy tunnustaa että oikeastaan jo kauan sitten, vilukissa kun olen. Kovista syystuulista ja kurakelistä en tykkää.
Jos voisin aina vaan istua kotona kynttilänvalossa ei kura haittaisi mutta minulla on valkoinen pitkäkarvainen koira joka pitää viedä ulos joka säällä. Eikä ulosvieminen ole se ikävin juttu, vaan tuleminen takaisin sisälle rapatassun kanssa.
No, kaikkeen tottuu enkä vaihtaisi koiranomistajan elämää muuhun, mutta olisi mulla toive heittää luontoäidille: kuiva ja aurinkoinen syksy marraskuun loppupuolelle, sitten viiden asteen pakkanen ja pieni lumikerros joka pysyy talven yli. Kiitos.
Jostain syystä joka syksy minuun iskee myös hirveä hinku kutoa tai virkata jotain. Ei muulloin, vain syksyisin. Eihän siihen tautiin auta muu kuin lähteä lankaostoksille. Kudon yleensä jotain pientä kuten huivin, pipon tai sukat koska kärsivällisyys ei riitä suuriin töihin ja oikeastaan sormetkin vähän särkevät sen jälkeen mutta voihan vitsi miten se on terapeuttista.
Ehkä pitäisi vielä opetella seuraamaan malleja, minulla kun on tapana säveltää itse. Koska pidän käsillä tekemisestä ja myös tuosta säveltämisestä, eli vapaasta suunnittelusta olen vuosien varrella oppinut, että kun itse tekee niin sitä saa mitä sattuu tulemaan.
Eija Holopainen
Olen ammatiltani lähihoitaja. Yritän selvitä arkipäivän oravanpyörästä ja tunnustan olevani yllytyshullu.