Jenni Vartiaisen kappaleen Minä ja Hän sävelellä)
Sitten kun viimeinkin lapset on uitettu
sudenkorennot, luontoon päästetty
hämärä nousee.
Ikkunat suljen ja verhot ripustan
ja kynttilöillä, tunnelman koristan
tummenee laineet.
Syvästi laumaasi hellit karjaasi
nyt pimeyteen, häivyt julmasti
helmasi hauraat.
Pehmeät juuresi sai meidät kukkimaan
ja unelmoimaan, metsälle kuiskimaan
hetkemme kääntyy.
”Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen”
Kaunis sä olit, vihreäviittainen
sammalesaappaat, pusero keltainen
muistoksi muuttuu.
Tuulesi ääni, hengityksesi
tahdisti maailman ympärilläni
vapauta viileys!
Sut pieni lapseni kouluusi saattelen
ja aikaan tartun, armoksi veistelen
rumpu rytmiksi muuttuu
”Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen”
Stella Tiisala
