Stressi, pelko ja ahdistus, nämä ovat tunteitani, kun astun luokkaan suorittamaan matikankoettani. Istun alas ja toistan kaavoja päässäni, ennen kuin koe julkaistaan tietokoneelle. Olen ollut ylhäällä koko yön, harjoitellut koko viikon ja murehtinut, samalla kun kuukausi aikaisemmin päätin saada tästä kurssista hyvä todistuksen.
Nämä ovat useimpien lukiolaisten ajatuksia päivästä toiseen. Meillä on paineita itse itsellemme, ympärillämme oleville ja työläät ajatukset eivät poistu hyvän todistuksen jälkeen. Haluamme suorittaa koko ajan samalla kun yhteiskunnallinen suoritustaso nousee korkeammaksi. Tämän huomaa esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa, jotka ovat aikojen kuluessa tulleet yhä vaikeammiksi. Ennen ylioppilaskirjoituksissa oli kyse enemmän yleissivistyksestä ja perustiedosta, nykyisin kyse on erityiskysymyksistä korkeammalla tietotasolla.
Monet kärsivät suoritusahdistuksesta jo nuoresta iästä lähtien. Kyse on pelosta, ettei ole tarpeeksi hyvä ja joutumisesta kriittisesti arvostelluksi. Kaikki voivat tuntea huolta ja pelkoa, mutta kun ahdistus estää sinua elämästä toivomallasi tavalla, kyseessä on ongelma. Alat ehkä välttämään koulua, kavereita ja toimintoja, joista muuten pidät.
On tärkeää saada kasvaa ympäristössä, missä on hyvät olosuhteet terveelle itsetunnolle. Jos ympäristö koostuu henkilöistä, jotka asettavat kohtuullisia vaatimuksia itselleen ja osaavat erottaa henkilön ja suorituskyvyn, on todennäköisempää, että sen tekee itse. Et voi kuitenkaan olla täysin vapaa hermostuneisuudesta, mikä loppujen lopuksi on hyvä, koska ihminen suoriutuu parhaiten, kun on kohtuullisen hermostunut.
Minulla oli jo ala-asteella itselleni paineita, että haluan aina onnistua. Onnistuin myös ja onneksi minun oli helppo oppia uusia asioita. Yläaste sujui myös hyvin. Tiedän, että se ei kaikille ollut sitä, monet olivat palaneita, heillä oli ahdistusta ja äärimmäistä stressiä peruskoulun aikana. Sitä on kamala ajatella ja vielä kamalampaa on tosiasia, että suoritusahdistus vielä tänäkin päivänä on aineena melko tabu.
Lukiovuosinani ei suoritusahdistus ole vähentynyt, mutta asia, joka kuitenkin muuttui, oli vaatimustason nouseminen hyvin korkeaksi. Nyt minulla on ollut lukion viimeinen koulupäivä, ”nyt pahin on ohi”. Kuukauden päästä alkavat ylioppilaskirjoitukset. Viisi kirjainta tulee osoittamaan, kuinka paljon olen oppinut koko koulunkäyntiaikanani. Ongelma nyt on se, että haluan osoittaa sekä itselleni että muille mikä minä olen. Taso on erittäin korkea ja kaikki haluavat suorittaa. Tämä ilmiö, suoritusahdistus, joka mielestäni on joutunut tukan alle, on yhteiskunnallinen ongelma, jota ei selitetä tarpeeksi.
Caroline Voutilainen
Abi 2022, Pargas svenska gymnasium
Kommentoi