Jotkut joulumuistot nousevat esille. Koulun joulujuhlat, kun olin pieni. Samettimekko ja tiukasti solmittu rusetti hiuksissa. Joulukuvaelma, jossa minulla oli valkovuokkopuku kreppipaperihameella ja hatulla, sulanut steariini valui käsiä pitkin ja poltti, mutta lucianeitona ei saanut valittaa. Mutta ei koskaan Lucia.
Jouluaatto, kun isä oli sairaalassa eikä äiti saanut tulta Porin Mattiin, puut olivat kosteat ja savu tuli sisälle. Joulukuusi oli harva ja vino. Joulupukki, joka tehtävänsä suoritettuaan halusi ryypyn, nosti naamionsa ja osoittautui naapurin vanhaksi mieheksi. Silloin uskoni joulupukkiin kuoli. Sain muun muassa äitini neulomia nukkevaatteita. Minulla oli huono omatunto, koska olin aiemmin kurkistanut paketteihin. Tehnyt pieniä reikiä paperiin. Äiti oli surullinen.
Joulu Björkdungenissa, kun olimme tädin luona, ja muuten suljettu sali avattiin, ja joulukuusi oli valtava ja sen latvassa oli enkeli, ja sain ison, punaisen nukkevaunun, jossa oli peitto, tyyny ja pitsilakanat. Joulupäivänä työnsin sitten vaunua lumikasojen halki tietä kohti Attun kartanoa, edes takaisin, kunnes kädet lapasissa olivat kylmyydestä kankeat.
Kerran, kun olin teini-ikäinen, vietimme joulua isoveljeni luona Tampereella. Silloin sain Philipsin kasettisoittimen. Nauhoitimme veljentytön Peppi Pitkätossu -levyn, vaikka itse asiassa olin liian vanha sellaiselle musiikille, mutta kaikki kelpasi, kunhan sain oppia miten nauhoitetaan. Kotona istuin mikrofonin kanssa ja nauhoitin radiosta kaiken pop-musiikin mitä soitettiin, ja voin kertoa, ettei sitä ollut paljon. (Nauhoitin muun muassa Mick Jaggerin puheen Brian Jonesin hautajaisissa, kun se näytettiin televisiossa, ja sitten äiti meni ja nauhoitti jonkun Tom Jones -konsertin sen päälle. Vihasin Tom Jonesia, ja niin teki myös äitini, joka kuvitteli minun ilahtuvan) Mutta joulu oli onnistunut ja kuuntelimme levyjä, veljellä oli hauskoja Spike Jones -levyjä ja joulurauhan julistuksen kuuntelun sijaan katsoimme Disneyn jouluohjelmaa televisiosta.
Nykyään pidän kiinni yhdestä ainoasta perinteestä; sen on oltava punajuurisalaatti, joka hienonnetaan isoäidin ajalta perin olevassa puulaatikossa samanikäisen lastan kanssa. Resepti on salainen, ja se löytyy vain minun omasta päästä, ja teen joka vuosi liikaa. Punajuurimehulla kauniin vaaleanpunaiseksi värjätty kermavaahto on aina pettymys lapsille, jotka kuvittelevat että se on makeaa. Se on minusta hieman hauskaa …
Sitten kun juhlat ovat ohi ja kaikki ovat menneet nukkumaan, voisin nauttia lasillisen skotlantilaista ja suklaata ja nauttia rauhasta. Ehkä katson Fanny&Alexanderin tai Stingin konsertin Durhamin katedraalissa ”If on a Winters Day”.
Täten toivotan teille joulua omaan makuun ja tyyliin, mutta lämmöllä ja rakkaudella!
Erityinen halaus veli Ralfille ja hänen vaimolleen!
Skini Lindgård
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi