Kävelen kaupassa vähiten yhteensopivat vaatteet päällä, kaikki nauravat. Nousen bussista ja sanon ”kiitos” tämän vuoden särkyneimmällä äänellä, kaikki puhuvat minusta. Kaadun pyörällä suojatiellä, kaikki tuijottavat. Jälkimmäisessa tapahtumassa voidaan toivoa, että kaatuminen ei ole niin dramaattista, mutta ymmärrätte pointin.
Olen luultavasti aina ollut ihminen, joka on, enemmän tai vähemmän, välittänyt muiden mielipiteistä. Mitä ihmiset ajattelevat minusta ihmisenä, mutta myös asioista, jotka olen valinnut ja päättänyt tehdä. Nuorempana kyse oli ulkonäöstä ja vaatteista. En halunnut erottua joukosta. Naurettavia ajatuksia, joita kenelläkään ei pitäisi olla, mutta silti niitä tulee joskus tänäänkin. Esimerkkinä viime ajoilta kun minua pyydettiin kirjoittamaan kolumneja Paraisten Kuulutuksiin. Ei ollut aivan itsestäänselvyys lähteä siihen. Haluanko ihmisten lukevan ajatuksiani? Ajattelevatko ihmiset, että asiat, joista kirjoitan, ovat täysin arvottomia? Loppujen lopuksi kukaan ei välitä. Pitää uskaltaa kertoa pieniä ja suuria asioita itsestään. Ihmiset voivat ajatella mitä haluavat, ja aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta, mutta sen ei pitäisi olla jotain, joka saa sinut muuttumaan ihmisenä.
Musiikki on aina ollut jotain, joka on auttanut minua etääntymään muista. Luon oman pienen kuplani ja olen itseni kanssa eri tavalla. Varsinkin ruuhkaisissa paikoissa, kuten bussissa, on helpotus olla hetken etäällä todellisuudesta. Jotain, joka voi myös auttaa minua vaikeina aikoina, on lainaus ”Et luultavasti olisi huolissasi siitä, mitä ihmiset ajattelevat sinusta, jos tietäisit kuinka harvoin he ajattelevat sinua.” Mielestäni se on hyvä neuvo joita jokaisen pitäisi ajatella vähän useammin. Jokaisella on omat huolensa ja oma tarinansa.
On vaikea elää, jos välität jatkuvasti muiden mielipiteistä. Elämä on tarpeeksi monimutkaista jotta ensi kädessä asettaisi jonkun muun itseään edelle. Rumat vaatteet kauppakierroksella, outo ääni bussissa tai dramaattinen kaatuminen pyörällä – sillä ei ole merkitystä. Kukaan ei muista sitä 100 vuoden kuluttua.
Caroline Voutilainen
Nuori elämästä nauttija
Suomenkielinen käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi