Kun vartuin saattoi arki olla hankalaa, mutta joulu ei koskaan. Silloin kaikki perheenjäsenet olivat hyvällä tuulella.
Olimme kaikki yhdessä. Joskus meillä oli sukulaisia kylässä, joskus matkustimme itse jonnekin. Huolimatta siitä mitä oli ohjelmassa merkitsi joulu vapaata erimielisyyksistä. Mahdollisesti lapsuuteni todella rauhallisiin jouluihin vaikutti osaltaan se että Nauvon lauttaliikenne päättyi jouluaattona ja alkoi jälleen vasta tapaninpäivänä. Piti vain yksinkertaisesti valita puolensa ja sitten tyytyä siihen.
En ole varma siitä miten rauhallista ja ihanaa oli äideillä, jotka kattoivat jouluruoat pöytään useita kertoja. Jollakin tapaa he selviytyivät tästä ilman että stressaantuivat. Ja heti kun lautaset oli korjattu pöydästä otettiin esille seurapelit. Saatoimme istua ja pelata, kaikki yhdessä, kunnes oli jälleen seuraavan aterian aika.
Vanhempani erosivat kun olin kolmentoista. Joulun tullessa kaikki tuntui olevan aivan väärin. Jokainen jouluvalmistelu tuntui nurinkuriselta ja tehtiin kyynelten valuessa poskille. Puolet aina puuttui, joka asiassa. Joulumusiikki oli täpötäynnä aiempia jouluja.
Ajattelen joulupöytiä eri puolella maata ja maailmaa näin: on katettuja paikkoja niille vieraille, jotka ovat mukana juuri silloin ja juuri siellä. Ihanaa!
Kuusenkoristeet tuoksuivat kuten ennenkin vanhalta pölyltä ja päiväkodissa tekemiltäni fuskupipareilta, mutta väärät ihmiset ripustivat ne kuuseen. Meni monta vuotta ennen kuin lakkasin itkemästä jouluna. Sen jälkeen joulukyyneliin on toki tullut uusia aiheita, mutta rakastan kuitenkin joulua itsepäisesti.
Ajattelen joulupöydistä eri puolella maata ja maailmaa näin: on katettuja paikkoja niille vieraille, jotka ovat mukana juuri silloin ja juuri siellä. Ihanaa! Ja sitten on paikkoja kaikille niille, jotka olisivat mielellään saaneet olla mukana.
Ehkä se on mahdotonta – ehkä ei ole edes tarkoituskaan – että vietämme joulua täydellisen onnellisina. Vaatimus sellaisen onnen tuntemisesta tekee luultavasti joka puolelta kaikuvan ”We Wish You a Merry Christmas” -laulun sietämättömäksi (no, se on muutenkin aika rasittava vaikka olisi oikein hyvällä tuulellakin…)
Voiko olla niin että jos annan kaikille kokemilleni tunteille luvan olla, niin voivatko myös kaipaamani tunteet tulla ennen kuin joulu on ohi? Joten rakas joulupukki, toivon ihanaa joulua kaikille. Ja joulupukkihan on olemassa!
Tove Hagström
käännös Leena Lehtonen
Löydät kaikki kolumnit täältä
