Sen sijaan pyrin luomaan odotuksia uudelle vuodelle. Ajattelen kaikkea mukavaa mitä voi tapahtua. Jos on jokin asia jonka tiedän toteutuvan, mietin tulevaa eri näkökulmista ja imeskelen sitä kuin karamellia!
Tiedän, että ensi vuonna ohjelmassani on kaksi tunturivaellusta. Heinäkuussa lähden Utsjoelta Paistunturin erämaa-alueen halki 100 km lounaaseen. Alue on polutonta tunturipaljakkaa, autiotupia on vain pari. Odotuksiin sekoittuu huolestuneisuutta, jota yritän hälventää käymällä läpi mitä voisi tapahtua matkan aikana. Kestääkö teltta tunturien tuulet? Olen vaihtanut kevyempään telttaan. Aikaisemmassa teltassa oli kolme poikittaista alumiinikaarta, uudessa on ainoastaan yksi pitkittäiskaari. Mitä tapahtuu jos tuuli painaa teltan kasaan niin, että kaari murtuu? Näin tapahtui naapuriteltalle muutama vuosi sitten Kebnekaisella!
Minulla on unelmana nähdä hietatiira. Aika jonninjoutavaa, mutta kuitenkin jollakin tavalla tärkeää minulle!
Keskellä erämaa-aluetta on noin 40 neliökilometrin suuruinen suoalue. Suora viiva Utsjoelta Sulaojaan, vaelluksen päätepisteeseen, kulkee suoalueen yli. Jos kierrän alueen eteläkautta joudun kahlaamaan usean suuren joen yli, jos taas kierrän pohjoisen kautta pitenee matka 20 km. Miten teen jos saatan itseni sellaiseen tilanteeseen, että on valittava joen ylitys riskillä tai lähteä pitkälle kiertotielle?
Myöhemmin syksyllä lähden uudelle vaellukselle paraislaisryhmän kanssa. Tällä kertaa kuljetaan 55 km Hetasta Pallakselle Suomen pisintä tunturijonon harjannetta pitkin Suomen upeimmissa tunturimaisemissa. Reitin varrella on yöpymistupia enkä ole yhtään huolestunut, odotukset ovat ainoastaan positiiviset!
Konkreettisten suunnitelmien lisäksi vuoden vaihtuminen on unelmien aikaa! Yleensä unelmat joko toteutuvat tai eivät toteudu, itse ei pysty paljoakaan niihin vaikuttamaan. Minulla on unelmana nähdä hietatiira. Aika jonninjoutavaa, mutta kuitenkin jollakin tavalla tärkeää minulle! Viime kesänä Limingassa oli hietatiira jo kuudetta kesää peräkkäin.
Hietatiirat pesivät Välimeren rannoilla, mutta tämä yksilö oli ilmeisesti ihastunut meikäläiseen kalatiiraan talvehtimisalueella ja seurannut tätä Suomeen.
Viime kesänä kävin Limingassa neljä kertaa etsimässä hietatiiraa. Olin aivan epätoivoinen kun näin kuinka valtavan laajoja Liminganlahden ruoikot ovat. Hietatiira oli valitettavasti aina väärässä paikassa, ruoikon pohjoisreunassa viiden kilometrin päässä tai lännessä niemennokan takana niin ettei sitä näkynyt vaikka minä olin oikeassa paikassa!
Juuri nyt hietatiiran pitäisi olla Länsi-Afrikassa. Aina välillä se on mielessäni ja mietin kaikkia niitä vaaroja, jotka uhkaavat sitä. Tiirat voivat saavuttaa 30 vuoden iän elleivät joudu petolintujen saaliiksi. Toivon, että se selviää hengissä ja palaa Liminkaan vielä seitsemännen kerran niin, että unelmani voisi toteutua!
Toivon, että kaikilla on odotuksia uudelle vuodelle ja että kaikilla myös on unelmia jotka voivat toteutua! Unelmat ja odotukset ankkuroivat meidät tulevaisuuteen! Hyvää uutta vuotta 2016!
Kari Penttinen
