Pian voin vaihtaa ”bussi”-sanan ”muuttoautoon”, sillä minusta tulee lähiaikoina jälleen paraislainen. Raunistulan tilalle tulee Vanha Malmi, Aurajoen tilalle Suntti, Ruissalon korvaa Munkviken, ja kaiket yöt elektronista tanssimusiikkia soittavan seinänaapurini tilalle tulee kaiket yöt rumpuja soittava seinänaapuri. Vaihtelu virkistää. Kyseessä ovat kuitenkin hiljaiset sähkörummut, joten onneksi minun ei tarvitse ruveta kostamaan viululla (en osaa soittaa viulua, mikä on kostoyhteyksissä hyvä asia).
Asuminen melkein kuusi vuotta 26 neliön asunnossa on totuttanut säilyttämään tavaroita siellä minne ne mahtuvat, joten tulee olemaan luksusta kun voi vihdoinkin säilyttää pölynimuria siivouskomerossa eikä eteisessä ja kun yövieraat voivat nukkua vuodesohvassa eivätkä ruokapöydän alla kuten tähän asti. Saan oman työhuoneen, joten minun ei enää tarvitse nähdä sängystä piirustuspöytää ja kaikkia siinä olevia vaativia mitä-pitää-piirtää –listoja.
Viimeiseksi mutta ei vähäisemmäksi tulee ilo voida nähdä yli omenapuiden ja Vanhan Malmin kattojen sen sijaan että näkymä olisi paikoitusalue ja talon seinä (se on ihan kaunis talon seinä, mutta siltikin vain seinä).
Viimeiseksi mutta ei vähäisemmäksi tulee ilo nähdä yli omenapuiden ja Vanhan Malmin kattojen sen sijaan että näkymä olisi paikoitusalue ja talon seinä.
Vaikka muutto kaikin tavoin lisää viihtyisyyttä ja mukavuutta, ovat tunteet kuitenkin ristiriitaisia. Muutto merkitsee jälleen yhden vaihteen päättymistä elämässäni – vaiheen jolloin olen saanut uusia ystäviä, elänyt opiskelijaelämää ja perustanut yrityksen. En jätä ainoastaan asuntoani vaan myös sen ympäristön. Turku on kaunis kaupunki kaikkine mahdollisine palveluineen ja rautatieasema ja satamat ovat lähellä.
Tulen kaipaamaan yöllisiä kävelyjäni joen varrella ja lukemattomilla kukkuloilla, joille Turku on rakennettu. Toisaalta myös Parainen on kaunis kaupunki ja lähellä on uimarantoja, marjametsiä ja kaikki välttämättömät palvelut. Mitään linnaa täällä ei ole *, mutta hotelli on myös valkoinen ja sillä on pyramidikattoinen torni, joten aina voi kuvitella.
Jos kaipuuni jäätelöstä Teatterisillalla kasvaa liian suureksi voin aina ajatetella että linja-autot kulkevat molempiin suuntiin.
”Käveletkö Suntin varrella ja kiroilet ja harmittelet? Ota bussi Turkuun ja kaipaa Paraisille!”
*”Täällä” tarkoittaa kävelyetäisyyttä Malmilta. Anteeksi, Kuitia.
Karin Holmström
suomennos Leena Lehtonen
