Miten, koska ja miksi tervehdimme toisiamme, on jo pitkään ollut aihe, joka on saanut minut käymistilaan. Toistensa tervehtiminen on ollut useamman tuhannen vuoden ajan tapa osoittaa, että olet tulossa rauhanomaisin aikein tai että kuulut samaan ryhmään. Itse olen ahkera tervehtijä ja tervehdin selvästi molemmilla tavoilla osoittaen tulevani rauhanomaisin aikein tai että kuulun samaan ryhmään kuin ne, joita tervehdin.
Halaaminen ja suuteleminen ovat toki minulle liikaa, yleensä tarjoan kättäni (osoittaakseni etten kanna asetta) tai otan vanhanaikaisesti kädestä kiinni lujalla otteella. Pandemian aikana onneksi halaaminen ja suuteleminen ovat vähentyneet merkittävästi, joka on tehnyt yksinkertaisen kädennoston riittäväksi. Merelle tervehditään myös siksi, että osoitetaan otetun toisen veneen huomioon ja varmasti myös siksi, että merellä on kivaa tervehtiä kaikkia vastaantulevia.
Kun ajaa maantiellä määrättyä kulkuvälinettä, tervehditään myös. Esimerkiksi kaikki traktorikuskit tervehtivät toisiaan, joskus myös autoilijat tervehtivät kun ajan traktoria, mutta se kädenheilautus ei aina ole ystävällismielinen.
Sosiaalisen median kautta uskon tuntevani ihmisiä paremmin kuin itse asiassa tunnen ja se aiheuttaa määrätyn tervehtimisongelman. Kun tapaan Parfestissa vanhan tutun, jonka kanssa yhteydenpitoni 15 viime vuoden aikana on ollut pääasiassa somen puolella, pitäisikö minun nyökätä jälleennäkemisen vuoksi vai pitäisikö minun mennä halaamaan henkilöä ja samalla kysyä, miten sairas kani voi? Nyökkäilin läpi koko Parfestin.
Milloin minun pitäisi sitten tervehtiä tuntematonta? Meidän saaressamme vapaa-ajankiinteistöjen määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana ja siksi kylätiellä, joka kulkee tilamme läpi, liikkuu entistä enemmän tuttuja ja vähemmän tuttuja. Lisäksi joidenkin osa-aikaisten heisalalaisten lisäksi, on rakentajia, jotka käyvät joskus saarella.
Tervehdin jatkuvasti kaikkia, aivan kaikkia. Minulle on suorastaan erityisen tärkeää tervehtiä niitä, jotka eivät tervehdi takaisin, heitä tervehdin erityisen selvästi, kunnes saan vastauksen. Voin ajatella monen rakentajan tuntevan olonsa vaivautuneeksi lauttarannassa, kun paikallinen maanviljelijä seisoo siellä ja vilkuttaa.
Mutta ihan vakavissaan, olen sitä mieltä, että täytyy tervehtiä, riippumatta siitä, tapaammeko merellä vai tapaammeko viedessämme lapsia kouluun. Kättä ei tarvitse nostaa osoittaakseen, että ei kanna asetta, mutta tervehtiminen osoittaa silti, että otat toiset ihmiset huomioon.
Andreas Johansson
Heisalalainen maanviljelijä
käännös Timo Järvenpää
Kommentoi