2009 olin vaeltamssaa Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa. Meitä oli ryhmässä kahdeksan henkeä ja lähdimme Kilpisjärveltä veneellä Kolttaluoktaan ja sieltä kolmen valtakunnan rajapyykille.
Jatkoimme Norjan puolelle Gappohyttaan ja huiputimme Barras-vuoren, vaelsimme lopuksi Ruotsin puolelle Pältsanin tunturiasemalle, josta löysin tietoja alueen tunturikasveista. Laestadiuksen unikko on ainutlaatuinen, sitä ei esiinny missään muualla maailmassa kuin Pältsanin tunturilla.
Unikko löytyy Korkean huipun rinteiltä. Kahlasimme joen yli, suuntasimme Korkealle huipulle kahden huipun välistä laaksoa pitkin ja etsimme vähiten jyrkkää reittiä huipulle. Kun laskeuduimme huipulta sain muut vaeltajat kulkemaan ketjussa alas rinnettä etsien harvinaista unikkoa.
Paljon keltaisia kukkia löydettiin, mutta Laestadiuksen unikkoa emme löytäneet. Seuraavana päivänä meidän oli suunnattava Kolttaluoktaan mutta jo silloin olin vakuuttunut siitä, että jonain päivänä palaan löytääkseni Laestadiuksen unikon.
Seuraavina vuosina luin Laestadiuksen kasvitieteen ja teologian opinnoista, hänen retkistään Lappiin, jossa hän keräsi 10 000 arkkia tunturikasveja ja kuvasi 30 aikaisemmin tuntematonta lajia.
Googlen avulla löysin kuvia vaeltajista kuvaamassa unikkoja Pältsanin rinteillä. Taustalla näkyi erikoisen muotoinen järvi jonka pystyin paikantamaan vaelluskartalta ja päättelin, että Laestadiuksen unikko löytyisi pohjoisrinteeltä.
Vähitellen olin valmis uutta Pältsanin retkeä varten, mutta uusia esteitä ilmaantui.
Yhtenä vuotena retki piti perua silmäleikkauksen takia ja toisella kerralla oli vellusryhmä ehtinyt suunnitella retken jolta en halunnut jäädä pois.
Unelmista tuli totta kymmenen vuotta sen jälkeen kun olin päättänyt löytää Laestadiuksen unikon. Vuoden 2009 vaeltajaryhmä oli supistunut, heinäkuussa 2019 meitä oli enää kaksi lähtijää.
Artin kanssa olimme sopineet, että menemme Pältsanin tunturiasemalle ja kierrämme ympyränmuotoista tunturijonoa 30 km Pältsanin Korkealle huipulle löytääksemme Laestadiuksen unikon sieltä.
Kun tulimme kolmen valtakunnan rajapyykille ehdotin, että keskitytään harvinaisen unikon etsimiseen ja sitä varten meidän on syytä suunnata suoraan Norjan puolelle ja nousta Pältsanin huipulle pohjoista rinnettä. Jos ylimääräistä aikaa jää, kierretään tunturijono vastapäivään tunturiasemalle.
Suunnitelman muuttaminen osoittautui järkeväksi. Pältsanin pohoisrinteeltä löytyi yksi Laestadiuksen unikko ja viereiseltä huipulta, Mosskugaissilta, löytyi 60 yksilöä lisää. Mutta ympyränmuotoisen tunturijonon kiertämiseen ei ollut aikaa vaan se elää nyt uutena unelmana!
Unelma unikon löytämisestä oli ajatuksissani kymmenen vuotta jonka aikana tein esityötä sen löytämiseksi. Suunnittelu oli lähes yhtä antoisaa kuin itse toteutus, koska silloin käyttää aikaa sellaiseen, jonka todella haluaa saavuttaa. Unelman avulla ihminen ankkuroituu syvälle tulevaisuuteen, mikä antaa iloa ja ylläpitää elämänhalua!
Kun nyt siirrymme uuteen vuoteen toivon, että meillä kaikilla on unelmia, jotka viipyvät ajatuksissamme suunnitellessamme niiden toteuttamista!
Hyvää Uutta Vuotta!
Kari Penttinen
Biologi, Kalakoulun entinen rehtori
Kommentoi