Syksy on täällä, halusimme sitä tai emme. Syksyyn kuuluvat myös syysmyrskyt, jotka eivät tänä vuonna johtaneet ainoastaan kaatuneisiin puihin ja tavanomaisiin sähkökatkoihin. Paraisten poliittiset tuulet ovat olleet sekä ankarat että myrskyisät, minkä seurauksena kaupunginjohtaja on eronnut. Kolumnistina en tietenkään voi antaa myrskyn ohittaa sitä kommentoimatta. Kolumnini pohjautuvat yhdistyselämään, mutta myös politiikka on pohjimmiltaan organisoitunut yhdistysmuotoon.
Kun kirjoitin tammikuussa yhdistyselämän juurista ja ideapohjaisten yhdistysten yhteiskunnallisesti hyödyllisistä saavutuksista, nyt ja aikaisemmin, jätin tarkoituksella poliittiset yhdistykset pois laskuista. Ne eroavat muusta yhdistyskentästä siten, että toiminta tähtää seurausten luomiseen seurassa toimivien piirin ulkopuolelle, sen sijaan, että yhdistyksen ideoita toteutettaisiin ensisijaisesti jäsenpiirissä. Siitä huolimatta on kuitenkin olemassa myös poliittista yhdistyselämää, jossa jäsenet ottavat osaa paikallisosastoihin ja elävät yhdistyselämää hallituskokousten, keskustelujen, juhlien, ohjelma-iltojen ja kaiken muun siihen liittyvän kera. Yhdistysten poliittiseen elämään kuuluvat myös piirikokoukset ja kongressit, joissa puolueohjelmia ja vaaliohjelmia leivotaan edes ja takaisin kunnes niistä tulee liikettä yhdistävä kitti.
Ilman tätä yhdistystoimintaa poliittinen elämä pysähtyisi. Ei olisi vaalikampanjoita tai muita tapahtumia. Ei olisi punaisia tai sinisiä tai keltaisia tai vihreitä viivoja. Puolue-elämä olisi vain illuusio, koska jokainen yksittäinen poliitikko tekisi työtä vain itseään varten ja hänellä olisi oma agendansa. Olemmeko jo saavuttaneet tämän pisteen?
Huolimatta kaikista tuntemistani työjuhdista poliittisen työpajan lattialla, puolueyhdistysten ja toimintaryhmien hallituksissa, tuntuu siltä, että päiväpolitiikka on yhä enemmän vieraantunut ideavetoisista järjestöistä. Kollektiivinen päätöksenteko perustuu ensisijaisesti valittuun ryhmään sen sijaan, että se perustuisi jäsenten yhteisesti ilmaistuun tahtoon. Näin käy, kun yhä harvemmat vaaleilla valitut luottamushenkilöt ovat samanaikaisesti mukana poliittisessa yhdistystyössä. Näin käy, kun valitut luottamushenkilöt unohtavat, että vain harvat olisivat voittaneet paikkansa pelkästään omilla äänillään. Poliittisen yhdistyselämän ja vilkkaan politisoinnin välillä on tyhjä tila, tyhjiö. Tällaisen tyhjiön täyttävät nopeasti poliittiset tuulet, jotka voivat saavuttaa myrskyn voiman.
Yhdistysvoima kestää monta myrskyä, mutta se edellyttää, että yhdistyksen kitti kestää. Toisaalta näyttää siltä, että kitti on kestänyt hyvin Paraisten poliittisella kentällä, sillä syksyn poliittisen myrskyä ympäröivistä olosuhteista on vuotanut hyvin vähän tietoa. Saumojen repeäminen on varmasti kuitenkin ollut lähellä. Toisaalta myrsky kertoo tyhjiöstä, joka täyttyi nopeasti. Kävi niin kuin urheiluseuroissa usein tapahtuu, kun joukkueen koneisto narisee – valmentaja menee vaihtoon.
Yhteiskuntamme kauneus on siinä, että eri tapahtumista saa loppujen lopuksi olla erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä. Saa myös olla pettynyt itseään kohdanneisiin vastoinkäymisiin. Avoimessa yhteiskunnassamme on tärkeää, että kohtaamme aina toisemme kunnioittavasti. Parasta mitä myrskystä voi seurata, on se, että myrskyssä synnyttämä energia pystytään hyödyntämään ja muuttamaan tuulivoimaksi – uudeksi yhdistysvoimaksi, uusiksi mahdollisuuksiksi. Myrsky voi rikkoa yhtä ja toista, ja korjaaminen vie aikaa. Toivotan kaikille vastuunkantajille onnea tähän tärkeään prosessiin.
Andreas von Bergmann
Pargas IF:n puheenjohtaja
yhdistysaktiivi, entinen kuntapoliitikko
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi