Siitä on helppo päästä eroon ja sen jälkeen on vaikeaa – erittäin vaikeaa – saada se takaisin. Jos näin ei käy, voi se saada aikaan ison ongelman, varsinkin näinä outoina aikoina, joita parhaillaan elämme. Suurvallat sanovat rakentavansa sen varaan, mutta silti se puuttuu. Mikä se sana sitten on?
Vastaus: Luottamus.
Kuten sanottua, elämme outoja aikoja. Mistähän voi johtua, että rokotevastaisuus on isompaa itäisessä Saksassa, toisin sanoen entisen DDR:n alueella, kuin läntisellä puolella? Että se on usein suurempaa pakolaistaustaisten ihmisten keskuudessa ja paradoksaalisesti todennäköisesti suurempi joissakin maahanmuuttajavihamielisissä ryhmissä?
Usein kyse on ihmisistä, joiden epäluottamus yhteiskuntaa kohtaan yleensä on suuri. Ehkä he ovat pettyneet yhteiskuntansa johtajiin, nyt tai historiassa. Ehkä he ovat oppineet olemaan uskomatta valtioon – valtion omasta syystä. Jos valtio kehottaa sinua ottamaan rokotuksen, epäillään, että siinä täytyy olla jotakin hämärää, valtiolla täytyy olla joku ilkeä taka-ajatus, ehkä kontrolloida ja sortaa. Jos luottamus puuttuu, on erittäin vaikeaa saada läpi mitään vaikutusta millään tahansa tiedotuskampanjalla. Luottamus täytyy olla olemassa ennen kampanjan aloittamista.
Jos luottamus puuttuu, voi sitä olla mittaamatta vaaleissa ja yrittää hallita muilla keinoilla, tästä on olemassa monta surullista esimerkkiä. Äänestysprosentti Hong Kongin vaaleissa laski dramaattisesti, kun todella monet olivat menettäneet luottamuksensa uusin hallitsijoihin.
Silti Kiina onnistuu sulkemaan miljoonakaupunkeja eristääkseen virusta, mitä voidaan pitää tehokkaana. Tuskin se kuitenkaan on sellainen yhteiskunta, minkä me haluamme, koska sitä ei sulje ainoastaan pandemia, vaan myös sananvapaus ja ihmisoikeudet suljetaan nopeasti.
Venäjällä tuskin on yleistä luottamusta yhteiskunnan koneistoon, vaikka siellä valtio on aina yrittänyt kontrolloida, mikä totuus asukkaille tarjotaan. Hieman pelottaa, kun yksi klassinen keino nostetaan esille pöytälaatikosta: Jos sinulla on ongelmia maassa, alat kalistelemaan aseilla rajalla ja syytät ongelmista ulkolaisia agentteja.
Jengirikollisilla, jotka nyt nostavat päätään Ruotsissa, ei ole mitään luottamusta yhteiskuntaan, he etsiytyvät jengeihin, joissa he uskovat heidän tulevaisuutensa olevan. Toisaalta yhteiskunnalla ei myöskään ole suurta luottamusta nuoriin rikollisiin. Miten hankkia heille työtä ja sosiaalista turvaa, miten palauttaa heidän luottamuksensa? Paha kierre vailla yksinkertaisia ratkaisuja.
Meillä on kaikki syyt hyvissä ajoin yrittää kohdata kulman takana odottavat tulevat haasteet, kun juurettomat jengit iskevät.
Tilanne on se, että me emme kadehdi maamme johtoa, kun heidän täytyy pandemian aikana tasapainotella toisaalta rajoittamalla ihmisten elämää ikävillä päätöksillä ja toisaalta uskoa, että riittävän suuri osa kansasta ymmärtää oman parhaansa. Liialliset rajoitukset, joita suuri enemmistä ei hyväksy tai ymmärrä, johtavat siihen, että luottamus hitaasti rapautuu, eikä vain nykyiseltä hallitukselta vaan myös tulevalta.
Eikä helppoa ole vapaalla lehdistölläkään. Tasapainoilu päättäjien kriittisten rajoitusten ja epäluottamuksen leviämisen keskellä myös kansan eduksi tehtyjä viisaita päätöksiä kohtaan, ei ole helppoa.
Onneksi useimmilla ihmisillä on iso ja perusteltu luottamus yhteiskuntamme koneistoon.
Voimme luottaa siihen, että valitsemillamme edustajilla ja toimielimillämme on maamme asukkaiden paras mielessään.
Seuraamme sekä Natokeskustelua, sosiaalipolitiikkaa että pandemiapäätöksiä ja äänestämme aluevaaleissa, vaikka emme uskoisikaan koko uudistukseen.
Mutta me pidämme aina silmämme auki.
Folke Öhman
Paraisten entinen kaupunginjohatja
Käännös: Timo Järvenpää
Kommentoi