Kolumnit

Tarkalleen noin kaksikymmentä vuotta sitten istuin ja palelin TV-huoneessa sisäoppilaitoksessa Wuhun kaupungissa, Nanjingin lähellä Kiinassa. Olen aina pitänyt kulttuurien kohtaamisista ja yllättävistä tapahtumista, eikä niistä todellakaan ollut pulaa Wuhussa, ihanassa pikkukaupungissa, jossa on kaksi miljoonaa

Viime syksynä minulta kysyttiin, haluanko tulla kertomaan ammatistani ryhmälle nuoria. Olen melkein typerän introvertti, enkä ollenkaan pidä ihmisten edessä puhumisesta, joten valitettavasti olin estynyt (ihan oikeasti olin estynyt), mutta tekstin julkaiseminen ihmisille ei ole ongelma,

Jotkut joulumuistot nousevat esille. Koulun joulujuhlat, kun olin pieni. Samettimekko ja tiukasti solmittu rusetti hiuksissa. Joulukuvaelma, jossa minulla oli valkovuokkopuku kreppipaperihameella ja hatulla, sulanut steariini valui käsiä pitkin ja poltti, mutta lucianeitona ei saanut valittaa.

Minulla oli vähän kiire, joten kävelin nopeammin ja yskin kahdesti melko voimakkaasti. Tunsin, että jokin alaselässäni napsahti. Onnuin kauppaan, hoidin muutaman asian ennen kuin suljin. Minun piti tavata poikaystävä toisessa kaupassa, sinne on noin 15

Istun hotellissa Helsingissä. Olen saapunut pääkaupunkiin kirjoittamaan, ja tänä iltana olen nähnyt teatteriesityksen. Sali oli täynnä kattoon asti ja yksinäinen nainen piti lavalla monologia kaksi tuntia. Näyttelijä, kolme tuolia ja jalkapallo, ei mitään sen ihmeellisempää.

Ensimmäisessä kolumnissani käsittelin aihetta ”eläkeläiset voimavarana”. Vaikka olen vuosien varrella kirjoittanut vähän muistakin aiheista, on iäkkäämpien ihmisten asiat olleet vahvasti esillä kirjoituksissani. Niinpä nytkin, kun kirjoitan viimeistä kolumniani ja annan tilaa muille. Eläkeläisjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan

Ohuella ja lähes merkityksemättömällä elintarvikkeella hapankorpulla on tärkeä rooli elämässäni, varsinkin jos sitä ei löydy kotoa. Hapankorppu on täydellinen välipala, jonka voit syödä tullessasi töistä kahville, hapankorppu on niin hyvä, että sen voi syödä ilman

Tätä kirjoittaessani eletään lauantaita. Takana tunnin kävely syksyisessä aamupäivässä. Aurinko on jossakin pilven takana. Ilma on syksyisen viileä mutta samalla vielä oudon lämmin. Elämme vuoden harmainta kuukautta. Marraskuu vetää mielen maahan. Tarvitsemme auringon valoa ja